Luonnostelua

Välillä pitää luonnostella. Minulla onkin monta vihkoa, lehtiötä täynnä koiraluonnoksia. Mitäpä muutakaan? No okei, on siellä muutakin, mutta pääasiassa koiria. Tässä nyt pari suht samankorkuista, mutta rakenteeltaan niin erilaista koiraa. 

Millaisia luonnoksia itse tykkäät tehdä?

Muotokuva

Joskus saan tilaustöitä ja pääsen "kunnon hommiin". Muotokuvia on mukavaa, mutta todella haastavaa maalata. Tämä Riston maalaus oli niitä aivan ensimmäisiä laatuaan. Risto näytti välillä ties kenelle ja välillä olin heittää maalauksen ikkunasta ulos. Viimein useita viikkoja, monta ärräpäätä ja äksyilyä myöhemmin, oli tämä muotokuva appiukostani valmis. Yksi harvoja, joihin olen vielä vuosienkin jälkeen tyytyväinen.

Akryylit kankaalle, 2008

Sheltti

"Bella" oli tilaustyö, jonka tein eräälle tuttavalleni. Kaunis koira, johon haastetta antoi tricolour-väri.
Tätä kun katson nyt myöhemmin, kun olen maalannut paljon ja useammin, niin tekisin monta asiaa toisin. Näyttää kuin koira olisi ilmassa. Kuonoa vielä parantelisin.
Mutta, tärkeintä on kuitenkin, että asiakas oli tyytyväinen :)

akryylit ja guassit vanerille, 60x60cm, 2013

Turvassa Tiiranpesässä

"Turvassa Tiiranpesässä" kertoo vertauskuvin omaa tarinaansa koiran viattomista silmistä, 

sen ollessa irti päästessään kuitenkin täysi peto niin pientä kissanpentua, kuin ketturepolaista kohtaan.

En ole vielä päättänyt täysin, onko tämä teos valmis vai vieläkö muokkaan sitä johonkin suuntaan. 

Tiiraa oli hastava maalata, sillä minulla on tämä kuva ainoastaan kännykässäni, joka ei todellakaan ole mikään viimeistä huutoa oleva älypuhelin (enkä sellaista edes omista). Luurissani kuvaruutu menee 10 sekunnin välein pimeäksi, joten monta kertaa olin jättää tämän työn tekemättä. Kuitenkin kuva on vuosien takaa ja yksi suosikeistani, joten oli tärkeää saada se ikuistettua. 

Mitäs olette mieltä, näyttääkö jo valmiilta?

Välillä pitää piirtää

En ole koskaan ollut pelkkä piirtäjä. Piirros antaa niin vähän anteeksi, kun taas maalausta voi aina muokata lisää ja lisää. Miulla oli pitkä tauko kaikessa taiteen tekemisessä, kunnes viime kesänä pakotin itseni ottamaan värikynän käteen ja piirtämään. Silloin tuli muutama kissa ja ajattelin, että vaihtelun vuoksi alan piirtää kissoja, ainaisten koirien tilalle. 

En ole tippaakaan kissaihminen, mutta jos olisin, ottaisin isokorvaisen itämaisen. Siamilaisen tai jonkin muun. 

Kissoja oli kiva piirtää niin kauan kuin sitä riitti, eli näiden kahden kuvan ajan. Sitten kyllästyin ja siirryin koiriin. Mihinkä sitä muuhunkaan, koirahullu siirtyisi ;)

Seuraavassa postauksessa siis taas koiria. Koittakaa kestää! ;)

Tiira

Tiira, pieni sileäkarvainen kettuterrieri on "se elämäni koira".

Tässä kuvassa Tiiris on vielä pentu, nyt sille tulee ikää jo 7 vuotta. 

Kamalaa, mihin se aika oikein menee!

Tämä teos on yksi viimeisiä akryyleilla maalaamiani tauluja, 

ennen allergisoitumistani.

Akryylit kankaalle, n.55x70 cm, 2010

Haittaeläimet

Vilautellaas välillä vähän vanhempaa tuotantoa. 

Tämä teos on osa päättötyötäni ja kertoo supikoirista, jotka suloisesta ulkomuodostaan huolimatta,

eivät kuulu suomalaiseen luontoon ja osaavat tehdä pahaa mm. lintujen pesintäkauden aikana. 

Mieheni on metsästäjä ja sitä kautta tuli aiheeseen tutustuttua niin paljon, että päätin päättötyöni tehdä metsästyksestä ja metsästyskoirista. Tarkkasilmäisempi löytää tästäkin teoksesta koiran kuvan. 

Tätä oli kaikenkaikkiaan hauskaa työstää, käytin maalien lisäksi kaivertimia, sotkin maaleja kankaalla ja paperilla. 

"Supikoirat, nuo suloiset haittaeläimet", akryylit ja guassit kovalevylle, 2011

(työn kokoa en muista, enkä arvaa mennä arvaamaan , leveys lienee kuitenkin n. 60cm)

Pikainen akvarelli

Pelkät akvarellit paperille eivät ole yhtään mun juttu, 

mutta telkkaria katsellessa ihan hyvää harjoitusta.

Tässä yksi miun lempirotuja, 

pitäisiköhän laittaa kehyksiin ja seinälle?

A5, akvarellit, 2014

Bokserit

Ruttunaamaisia koiria on aina kiva maalata, vaikkeivat muuten sydäntäni lähellä olekaan.

 Bokserit oli "pikainen" pikkutyö kierrätyspahville. Tässäkin olisi vielä viimeisteltävää, mutta odottelee inspiraatiota ;)

Yritän aina keksiä jotain poikkeavaa taustalle, joten tähän työhön tuli rakennuksia saksalaisesta pikkukylästä.

Akvarellit ja guassit pahville, 30x30cm, 2015

Takku

Takku meni myös lahjaksi, isälleni. 

Takku on alunperin oma koirani, mutta muutettuani paikkakuntaa iso musta hurmuri jäi kotiseudulleni, iskän eläkepäivien kaveriksi. 

Tässä kuvassa se on vielä nuori, täynnä elämää oleva hunsvotti.

Jos hyvin käy, harmaantunut vanhus täyttää tänä vuonna täydet 15 vuotta!

Taustalla oleva maisema on kesäpaikastamme,

kanadanhanhet puolestaan Takku toivottaa tervetulleiksi kevään tullen haukkumalla niille railakkaasti. Samoin syksyisin haukkuen hyvät matkat, nähdäänhän ensi suvena.. :)

Akvarellit ja guassit vanerille, n30x70cm, 2015

Hirmuinen Rölli

Maalauksen Röllistä tein viime syksynä lahjaksi veljelleni. 

Värimaailma ja kuvassa esiintyvät elementit ovat veljmiestäni kuvaavia. 

Rölliä oli mukava työstää erilaisen asennon, seä valon ja varjon leikin vuoksi.

Akryylit ja guassit vanerille, n.30x70cm, 2015

Tiiranhuuto (osallistuminen Luovan Lauantain haasteeseen)

Ensimmäistä kertaa ikinä, osallistun mihinkään taidehaasteeseen blogin puolella. Aiheena oli vastavärit ja tästä Tiiranhuuto-nimisestä teoksesta löytyy violetti/keltainen yhdistelmä, sekä vaalean turkoosi/vaalean oranssi.

Kuinka moni muuten huomaa oikeassa reunassa miehen kasvot? Mies ilmestyi kuvaan aivan sattumalta, huomasin vasta paljon myöhemmin teoksessa suu tötteröllään olevan hattupäisen tummaihoisen miehen. Jim Hendrixkö se siellä?

Pienet Meksikolaiset

Tänään ajattelin esitellä viime vuoden puolella maalaamani Pienet Meksikolaiset. Pohjana on luonnoslehtion pahvinen takakansi ja tekniikkana tässäkin, kuten kaikissa muissakin maalauksissani,

akvarellit ja guassit. 

Olisin voinut jatkaa tätä loputtomiin, mutta viimein oli pakko antaa olla, ja malttamattomana laitoin tämän Facebook-sivulleni. Jälkeenpäin huomasin, että valkoisen chihun korvia olisin vielä voinut viimeistellä ja että pitkäkarvaisen silmät on melkoisen sameat. Entäpä horisontti, sehän on aivan vinossa!

Niin tai näin, ilmeisesti tykkääjäni eivät huomanneet näitä pikkuseikkoja kuten kaikennäkevä taiteilijan armoton katseeni. Miksi en ikinä vaan voi olla tyytyväinen, rentoutua ja antaa jonkin työn jäädäkin vähän viimeistelemättömämmäksi (herranjestas mikä sanahirviö!).

Selfie

Tämän selfien innoittamana innostuin kirjoittelemaan tännekin pitkästä aikaa. Hieman olen ollut laiskanlainen päivittelemään täällä, mutta koska laitoin tuulemaan myös lifestyleblogissani, niin miksipä en sitten täällä myös.

Tää selfie on osa isompaa kuvaa, jossa on sellaisia elementtejä, jotka ovat mulle tavalla tai toisella todella tärkeitä. Kuvasta löytyy niin kettua, kuin kangasvuokkoa, lentävää tiiraa ja vanhaa käppyräistä keloa. Mukaan otin kuvaamani maiseman Kilpisjärveltä Norjan suuntaan, sekä Olavinlinnan tornin. Mustikat kertoo terveistä elämäntavoistani ja metsäpeuran sarvet rakkaudesta itärajan aarniometsiin.

Värimaailma tässä teoksessa tulee olemaan enimmäkseen sinisen ja lilan sävyissä, ketun oranssissa, sekä hiusteni tulipunaisissa vivahteissa. Vielä kuva kokonaisuudessaan näyttää sillisalaatilta, mutta eiköhän se siitä ;)