Foxielady

Pitkään pyöri mielessä omakuva, iloinen sellainen. 

Sellainen, joka kertoo minusta,

josta löytyy paljon minua kuvaavia asioita. 

En halunnut kuitenkaan tehdä ihan perinteistä muotokuvaa, 

jossa pönöttäisin ylpeänä koirieni keskellä.

Ei, se ei ole minun juttu.

Kuvassa pitää olla taikuutta, omaperäisyyttä, erikoisuutta.

Siitä ajatuksesta syntyi foxielady. 

Luonnostelua ja piirtelyä

Ensin luonnostellaan, sitten piirretään puhtaaksi. Kuulostaa ihan tutulta, eikö vain. 

Ehkäpä niin, mutta ei ollenkaan minun juttuni. 

Mulla on tapana aina suoraan alkaa työstää lopullista kuvaa. 

Piirrän pohjat summittaisesti, korjaillen sitten myöhemmin. Maalatessa varsin helppoa, kun kuvaa voi muokata rajattomasti aina vaan päälle maalaamalla kerros kerrokselta. 

Piirtäessä et voikaan tehdä samoin. 

Pitää ainakin ihan vähän luonnostella, mietiskellä mitä aikoo kuvaan tehdä ja mitä ei. 

Tässä nyt hyvä esimerkki luonnostelun ja lopullisen, tosin vielä hieman keskeneräisen piirroksen eroavaisuuksista. 

Kumpi on sinun suosikkisi?

Peuranruusut

Peuranruusuja työstin pitkin syksyä aina isompien töiden lomassa. 

Näillä töillä ei sen kummemmin ole mitään tarinaa. 

Taisin hieman inspiroitua vanhoista kiiltokuvista ja halusin tehdä jotain yhtä kaunista ja suloista.

Molemmat on tuttuun tapaan maalattu sekatekniikalla vanerille.

 Kokoa näillä pienillä tauluilla on 25x35cm. 

Molemmista on saatavilla erilaisia kivoja painotuotteita täällä ja täällä :)

Näistäkin kortteja tilattavissa suoraan minun kauttani. Alkuperäiset teokset ovat myös myynnissä!.

Who`s watching Who?

Kuka kyttää ketä- vapaasti suomennettuna, -teos kertoo luolametsästyksestä. Pienistä sinnikkäistä kettuterriereistä, jotka eivät anna periksi etsiessään saalista, jonka metsästämiseen koirat ovat tarkoitettuja. 

Tämäkin teos kävi valokuvaajalla jokunen aika sitten, ja edeltävinä päivinä tein "hullunviisiin" töitä saadakseni kaikki kuvaajalla lähtevät teokset valmiiksi. Nyt jälkeenpäin kun katson tätä kuvaa, niin en ole tyytyväinen, vaan aivan varmasti tulen vielä sipistelemään taulua sieltä sun täältä saadakseni täysin valmiiksi. 

Yleisön pyynnöstä tälle taululle tulee myöskin pari, joka on jo varattu asiakkaalle. Tämä toinen samantapainen taulu kuvaa karkeakarvaisten kettuterrierireiden metsästysreissuja :) Vasta muutamia tunteja maalausurakka takana, kun taulu näyttää tältä!

Kun Korpitkin Kirkuivat

Kun Korpitkin Kirkuivat -teos syntyi melkoisen nopeasti. Teos kertoo minusta itsestäni, symbolit kertovat omaa karua kieltään, ettei aivan kaikki ole kunnossa. 

Taustalla läheisen kuolemaa, yksinäisyyttä, sairautta. tieto siitä, ettei asiat parane. 

Etten minäkään parane. 

Käyn omaa sotaani, istun omassa vankilassani. 

Kotona, poissa ihmisten ilmoilta. 

Ei auta rimpuilla, ei itkeä, ei huokailla. Ei uskoa parempaan.

Kun pitää vain yrittää jaksaa päivä toisensa jälkeen. 

Väistellä hajusteita, homeita, savua, auton pakokaasuja... 

Winterdeer

Peurat on mulle todella rakkaita ja niitä olen nyt viime aikoina maalaillut enemmänkin. 

Ja itseasiassa eilen aloitin jälleen uuden peura-aiheisen piirroksen. 

Nyt ensin kuitenkin esittelyssä Winterdeer, joka on jälleen sekatekniikalla vanerille maalattu. 

Kokona tuttu 50x50cm. 

Winterdeer syntyi halusta tehdä erilainen joulukortti, 

yksinkertainen, mutta kuitenkin hieman satumainen. 

Kokeilin ensimmäistä kertaa tätä maalatessa videointia, 

joskin tuota taitoa täytyy vielä rutkasti harjoittaa lisää. Valaistus tummassa hirsitalon tuvassa ei ole parhaimmillaan tähän aikaan vuodesta niihin puuhiin. 

Joulupukki toi minulle kameranjalustan, joka tuli todella tarpeeseen. Vielä kun valaistuksen saisin paremmaksi... Kevään mittaan luultavasti siis tulossa lisää videomateriaalia. 

Winterdeer työstä muuten myös saatavissa kivoja painotuotteita! ;) Ja minun kauttani suoraan voit tilata julisteita ja kortteja!

Kangaskassi

Koska kaikkea uutta pitää aina kokeilla, niin testailin myös kankaalle piirtämistä. 

Aika kiva tuli, vai mitä?

Näitä kasseja voisi tehtailla vielä lisääkin. 

Jos haluat oman, niin ota ihmeessä yhteyttä!

Sateenkaarikoira

Tilaustyö asiakkaan edesmenneestä ystävästä. 

Revontulikoira

Revontulikoiraa työstin todella kauan, aina oli kuonossa jokin vinksallaan, enkä ollut mihinkään tyytyväinen. Tässä kohtaa kerrottakoon, etten käytä piirtämisessä mitään apukeinoja, ei ruudukoita, eikä muita. Pelkästään silmän ja käden yhteistyöllä mennään. Noh, usein metsään, mutta en anna periksi. Mielestäni piirtämään oppii vain kovalla harjoittelulla!

Tämä työ oli siis tilaustyö asiakkaan edesmenneestä parhaasta ystävästä, joten lopputuloksen piti miellyttää oman silmän lisäksi myös asiakasta!

Muukalainen Ruiskukkapellossa

Yhdeksi suosituimmista teoksistani on noussut tämä Muukalainen Ruiskukkapellossa maalaus. Alunperin jännitin kamalasti tämän esittelemistä, olin jotenkin aivan vakuuttunut, ettei tästä kukaan tykkäisi.. Toisin kävi.

Marraskuussa kävin tauluineni valokuvaajalla, joka otti laadukkaita kuvia teoksistani myyntiä varten.

Alkuperäinen maalaus on jo myyty, mutta tästä on tilattavissa minun kauttani kortteja ja julisteita. 

Society6-kaupasta voi ostaa vaikkapa teepparin tai tyynyn tällä aiheella ;) 

Pahvirasia

Tänä aamuna heräsin jo kukonlaulun aikaan maalaamaan. Ja sain valmiiksi yhdeltä istumalta!
Hommasin pikkuruisia pahvisia rasioita, aikeenani tehdä niistä kivoja yksityiskohtia sisustukseen tapetinpalojen avulla. Testasin kuitenkin sipaista vähän vesiväriä pintaan ja tältä näyttää lopputulos ;)

Nauravat Varkaat

Nauravat Varkaat kuuluu Epätoivon hetkillä -sarjaan.
Varkaina toimivat luonnollisesti nuo räkättävät, huonoa onnea tuovat, ilkeämieliset harakat. Harakat nauravat ja vähättelevät, aivankuin ne lokit siinä toisessa maalauksessa. Harakat varastavat pala palalta minua, iloani ja elämääni.
Niin tämä, kuin muutkin Terri maalaukseni kertovat sitä synkkää puoltaan minun omassa elämässäni.

Olen siis sisäilmasairas.
Päivät kuluvat kotosalla maalaten ja haaveillen. Haaveillen paremmasta elämästä, terveydestä, ystävistä ja yleisestä hyvinvoinnista. Kuitenkin päivä toisensa jälkeen herään samaan todellisuuteen. Todellisuuteen elämästä, joka luisuu läpi sormieni. Nuo harakat, tavalliset ihmiset tekevät normaalista kanssakäymisestä mahdotonta. Sisäilmasairauteeni liittyy herkistyminen kemikaaleille. Noiden kemikaalien takia tavallinen elämäni, ei ole ollenkaan tavallista. Se on sitä, kun joka kerta ihmisiä kohdatessa saan epätavallisen rajuja oireita, sitä rajumpia, mitä enemmän kohtaan hajusteita, pyykinpesuaineita, tupakansavua, bensankäryä..lista on lähes loputon.

Maalauksen kuusi ruusua toivottavat minulle terveyttä ja hyvää oloa. Muratit ruusujen keskellä puolestaan antavat sanomaansa huonosta onnesta. Avain koirani Terrin kaulassa, on jotain mitä harakat tavoittelevat. Tahtovatko ne avaimen, että saisivat ilkkua lisää, viedä loputkin itsetunnostani? Kiistää sairauteni olemassaolon.
Sanotaan, että ihminen on oman onnensa seppä. Niin kauan, kuin minulla on avain, minulla ei ole mitään hätää. Entä kun se avain viedään. Silloin viedään oikeus hengittää puhdasta, myrkytöntä ilmaa, oikeus kulkea tavallisten ihmisten tavoin väkijoukossa, oikeus elää terveenä.

Syysterveisiä taiteilijantorpalta

Heippa pitkästä aikaa. Kesä meni muissa merkeissä, etten juurikaan ennättänyt tehdä uusia töitä. Nyt kuitenkin täynnä uutta virtaa ja tauluja syntyy melkein kuin sieniä sateella. Olen tavanomaisten tilaustöideni lisäksi innostunut maalaamaan pitkästä aikaa ihmiskasvoja. Esittelin tätä keskeneräistä komistusta jo tuolla facebookin sekä instagramin puolella. Tauluun on tulossa jatkoa, sillä tarvitseehan raavas mies rinnalleen kaunottaren.

Kaikki kuvassa olevat elementit ovat sarjasta Outlander ja kuvan mies tietenkin iki-ihana Jamie Fraser, jota esittää skottilainen Sam Heughan. Harvemmin mikään tv-sarja on sykähdyttänyt itseäni, mutta tuohon sarjaan jäin koukkuun jo ensimmäisen jakson katsottuani. 

Onko sarja sinulle tuttu?

Näyttelykuulumisia

Huhheijakkaa, ompas siitä aikaa kun olen täällä viimeksi kirjoitellut!
On ollut kovasti kiireitä, sillä viime viikonloppuna olin taidenäyttelyni avajaisissa Helsingissä, Galleria Foggassa. Näyttely kantaa nimeä Elämä Voittaa ja meitä taiteilijoita osallistui näyttelyyn yhteensä kymmenen. Seinillä keikkuvia taulujani pääsee (v)ihastelemaan aina tuonne 23.6 asti.

ARVONTA!

Näin masentavan harmaan aamun piristykseksi polkaisin facebook-sivullani arvonnan käyntiin.
Voittaja saa veloituksetta valitsemastaan lemmikin tai muun eläimen kuvasta minun maalaaman taulun. Taulu tulee olemaan kooltaan 30x30cm, akvarelleilla ja guasseilla vanerille maalattu.

Arvontaan tosin on ehtonsa, minun taidesivulle pitäisi saada ensin 700 tykkääjää. Kahden viikon päästä, eli 21.4 suoritetaan arvonta, mikäli tykkääjämäärä on täyttynyt. 

Mukaan arvontaan pääset kommentoimalla facebookissa, minkä eläimen kuvasta haluaisit maalauksen, jos voitat. Vaihtoehtoisesti jos et ole feissarissa, voit kommentoida tämän postauksen alle :)

Jotta arvonnasta tulee totta, siellä feissarissa ja myöskin täällä blogimaailman puolella kannattaa ja pitää jakaa tätä! :)

Epätoivon hetkiä-sarja

Tämä koirani Terrin kuva on siitä jännä teos, että se seikkaili pitkin asuntoa monta vuotta, kunnes viime syksynä täällä uudessa kodissa, hirsiseinien suojassa sain viimein inspiraation saattaa teos valmiiksi. Maalauksen nimenä kulkee toistaiseksi "Ahneus ja Epäluulo", mutta pian muutan nimen aivan toiseksi. Kävi näet niin, että maalasin kuvaa tuosta sekarotuisesta koirastani, joka varastaa vaikka lokeilta kalat suusta saadakseen apetta huumaavan tuoksuisista kalanperkuujätteistä. 

Kuvan valmistuttua, näinkin Terrin silmissä itseni. Eikä katse ollutkaan yhtään ahne, epäluuloinen vain. Surullinen, kaikkensa menettänyt. Kuten minäkin. 

Teos tulee olemaan osa suurempaa "Epätoivon hetkiä-sarjaa", jonka lopullisen tarkoituksen paljastan kevään korvilla. Eilen aloin maalaamaan toista Terrin kuvaa, johon tulee kolme mustaa korppia, kieloja, sekä jälleen katse, joka kertoo omaa tarinaansa elämästäni.

Mitä sinä näet Terrin katseessa, entä mitä mielestäsi symboloivat nauravat lokit tai muut kuvan asiat?

Luonnostelua

Välillä pitää luonnostella. Minulla onkin monta vihkoa, lehtiötä täynnä koiraluonnoksia. Mitäpä muutakaan? No okei, on siellä muutakin, mutta pääasiassa koiria. Tässä nyt pari suht samankorkuista, mutta rakenteeltaan niin erilaista koiraa. 

Millaisia luonnoksia itse tykkäät tehdä?

Muotokuva

Joskus saan tilaustöitä ja pääsen "kunnon hommiin". Muotokuvia on mukavaa, mutta todella haastavaa maalata. Tämä Riston maalaus oli niitä aivan ensimmäisiä laatuaan. Risto näytti välillä ties kenelle ja välillä olin heittää maalauksen ikkunasta ulos. Viimein useita viikkoja, monta ärräpäätä ja äksyilyä myöhemmin, oli tämä muotokuva appiukostani valmis. Yksi harvoja, joihin olen vielä vuosienkin jälkeen tyytyväinen.

Akryylit kankaalle, 2008

Sheltti

"Bella" oli tilaustyö, jonka tein eräälle tuttavalleni. Kaunis koira, johon haastetta antoi tricolour-väri.
Tätä kun katson nyt myöhemmin, kun olen maalannut paljon ja useammin, niin tekisin monta asiaa toisin. Näyttää kuin koira olisi ilmassa. Kuonoa vielä parantelisin.
Mutta, tärkeintä on kuitenkin, että asiakas oli tyytyväinen :)

akryylit ja guassit vanerille, 60x60cm, 2013

Turvassa Tiiranpesässä

"Turvassa Tiiranpesässä" kertoo vertauskuvin omaa tarinaansa koiran viattomista silmistä, 

sen ollessa irti päästessään kuitenkin täysi peto niin pientä kissanpentua, kuin ketturepolaista kohtaan.

En ole vielä päättänyt täysin, onko tämä teos valmis vai vieläkö muokkaan sitä johonkin suuntaan. 

Tiiraa oli hastava maalata, sillä minulla on tämä kuva ainoastaan kännykässäni, joka ei todellakaan ole mikään viimeistä huutoa oleva älypuhelin (enkä sellaista edes omista). Luurissani kuvaruutu menee 10 sekunnin välein pimeäksi, joten monta kertaa olin jättää tämän työn tekemättä. Kuitenkin kuva on vuosien takaa ja yksi suosikeistani, joten oli tärkeää saada se ikuistettua. 

Mitäs olette mieltä, näyttääkö jo valmiilta?

Välillä pitää piirtää

En ole koskaan ollut pelkkä piirtäjä. Piirros antaa niin vähän anteeksi, kun taas maalausta voi aina muokata lisää ja lisää. Miulla oli pitkä tauko kaikessa taiteen tekemisessä, kunnes viime kesänä pakotin itseni ottamaan värikynän käteen ja piirtämään. Silloin tuli muutama kissa ja ajattelin, että vaihtelun vuoksi alan piirtää kissoja, ainaisten koirien tilalle. 

En ole tippaakaan kissaihminen, mutta jos olisin, ottaisin isokorvaisen itämaisen. Siamilaisen tai jonkin muun. 

Kissoja oli kiva piirtää niin kauan kuin sitä riitti, eli näiden kahden kuvan ajan. Sitten kyllästyin ja siirryin koiriin. Mihinkä sitä muuhunkaan, koirahullu siirtyisi ;)

Seuraavassa postauksessa siis taas koiria. Koittakaa kestää! ;)

Tiira

Tiira, pieni sileäkarvainen kettuterrieri on "se elämäni koira".

Tässä kuvassa Tiiris on vielä pentu, nyt sille tulee ikää jo 7 vuotta. 

Kamalaa, mihin se aika oikein menee!

Tämä teos on yksi viimeisiä akryyleilla maalaamiani tauluja, 

ennen allergisoitumistani.

Akryylit kankaalle, n.55x70 cm, 2010

Haittaeläimet

Vilautellaas välillä vähän vanhempaa tuotantoa. 

Tämä teos on osa päättötyötäni ja kertoo supikoirista, jotka suloisesta ulkomuodostaan huolimatta,

eivät kuulu suomalaiseen luontoon ja osaavat tehdä pahaa mm. lintujen pesintäkauden aikana. 

Mieheni on metsästäjä ja sitä kautta tuli aiheeseen tutustuttua niin paljon, että päätin päättötyöni tehdä metsästyksestä ja metsästyskoirista. Tarkkasilmäisempi löytää tästäkin teoksesta koiran kuvan. 

Tätä oli kaikenkaikkiaan hauskaa työstää, käytin maalien lisäksi kaivertimia, sotkin maaleja kankaalla ja paperilla. 

"Supikoirat, nuo suloiset haittaeläimet", akryylit ja guassit kovalevylle, 2011

(työn kokoa en muista, enkä arvaa mennä arvaamaan , leveys lienee kuitenkin n. 60cm)

Pikainen akvarelli

Pelkät akvarellit paperille eivät ole yhtään mun juttu, 

mutta telkkaria katsellessa ihan hyvää harjoitusta.

Tässä yksi miun lempirotuja, 

pitäisiköhän laittaa kehyksiin ja seinälle?

A5, akvarellit, 2014

Bokserit

Ruttunaamaisia koiria on aina kiva maalata, vaikkeivat muuten sydäntäni lähellä olekaan.

 Bokserit oli "pikainen" pikkutyö kierrätyspahville. Tässäkin olisi vielä viimeisteltävää, mutta odottelee inspiraatiota ;)

Yritän aina keksiä jotain poikkeavaa taustalle, joten tähän työhön tuli rakennuksia saksalaisesta pikkukylästä.

Akvarellit ja guassit pahville, 30x30cm, 2015

Takku

Takku meni myös lahjaksi, isälleni. 

Takku on alunperin oma koirani, mutta muutettuani paikkakuntaa iso musta hurmuri jäi kotiseudulleni, iskän eläkepäivien kaveriksi. 

Tässä kuvassa se on vielä nuori, täynnä elämää oleva hunsvotti.

Jos hyvin käy, harmaantunut vanhus täyttää tänä vuonna täydet 15 vuotta!

Taustalla oleva maisema on kesäpaikastamme,

kanadanhanhet puolestaan Takku toivottaa tervetulleiksi kevään tullen haukkumalla niille railakkaasti. Samoin syksyisin haukkuen hyvät matkat, nähdäänhän ensi suvena.. :)

Akvarellit ja guassit vanerille, n30x70cm, 2015

Hirmuinen Rölli

Maalauksen Röllistä tein viime syksynä lahjaksi veljelleni. 

Värimaailma ja kuvassa esiintyvät elementit ovat veljmiestäni kuvaavia. 

Rölliä oli mukava työstää erilaisen asennon, seä valon ja varjon leikin vuoksi.

Akryylit ja guassit vanerille, n.30x70cm, 2015

Tiiranhuuto (osallistuminen Luovan Lauantain haasteeseen)

Ensimmäistä kertaa ikinä, osallistun mihinkään taidehaasteeseen blogin puolella. Aiheena oli vastavärit ja tästä Tiiranhuuto-nimisestä teoksesta löytyy violetti/keltainen yhdistelmä, sekä vaalean turkoosi/vaalean oranssi.

Kuinka moni muuten huomaa oikeassa reunassa miehen kasvot? Mies ilmestyi kuvaan aivan sattumalta, huomasin vasta paljon myöhemmin teoksessa suu tötteröllään olevan hattupäisen tummaihoisen miehen. Jim Hendrixkö se siellä?

Pienet Meksikolaiset

Tänään ajattelin esitellä viime vuoden puolella maalaamani Pienet Meksikolaiset. Pohjana on luonnoslehtion pahvinen takakansi ja tekniikkana tässäkin, kuten kaikissa muissakin maalauksissani,

akvarellit ja guassit. 

Olisin voinut jatkaa tätä loputtomiin, mutta viimein oli pakko antaa olla, ja malttamattomana laitoin tämän Facebook-sivulleni. Jälkeenpäin huomasin, että valkoisen chihun korvia olisin vielä voinut viimeistellä ja että pitkäkarvaisen silmät on melkoisen sameat. Entäpä horisontti, sehän on aivan vinossa!

Niin tai näin, ilmeisesti tykkääjäni eivät huomanneet näitä pikkuseikkoja kuten kaikennäkevä taiteilijan armoton katseeni. Miksi en ikinä vaan voi olla tyytyväinen, rentoutua ja antaa jonkin työn jäädäkin vähän viimeistelemättömämmäksi (herranjestas mikä sanahirviö!).

Selfie

Tämän selfien innoittamana innostuin kirjoittelemaan tännekin pitkästä aikaa. Hieman olen ollut laiskanlainen päivittelemään täällä, mutta koska laitoin tuulemaan myös lifestyleblogissani, niin miksipä en sitten täällä myös.

Tää selfie on osa isompaa kuvaa, jossa on sellaisia elementtejä, jotka ovat mulle tavalla tai toisella todella tärkeitä. Kuvasta löytyy niin kettua, kuin kangasvuokkoa, lentävää tiiraa ja vanhaa käppyräistä keloa. Mukaan otin kuvaamani maiseman Kilpisjärveltä Norjan suuntaan, sekä Olavinlinnan tornin. Mustikat kertoo terveistä elämäntavoistani ja metsäpeuran sarvet rakkaudesta itärajan aarniometsiin.

Värimaailma tässä teoksessa tulee olemaan enimmäkseen sinisen ja lilan sävyissä, ketun oranssissa, sekä hiusteni tulipunaisissa vivahteissa. Vielä kuva kokonaisuudessaan näyttää sillisalaatilta, mutta eiköhän se siitä ;)